Back in blogging

Nyt kun vapaa-aikaa on taasen hieman liikaa, niin ajattelin olevan hyvä aika palata bloggailun pariin. Takana on muutama dokumentaatiota odottava reissu sekä muitakin aikaansaannoksia tuolla väkertämisen puolella.

Tällä hetkellä on meneillään kova sukankutomisbuumi. Muutama pari on tullut uunista ulos ja sitten on pari paritonta... Yksi lapaseksi muuttunut sukkakin. Lisäinspiraatiota kutomiseen olen saanut facebookin Voihan villasukka-ryhmästä ja uusista sukkakirjoista. Erityisesti kirjoneulonta kiinnostaa ja tarkoitus olisikin testailla Puikkomaisterin herkullisen värikkäitä malleja. Tässä kuva yhdestä parista.

Lankana tässä on Hjertegarnin Extrafine merino, mitä on aivan ihana kutoa. Mallin löysin Ravelrystä (Rainy day socks). Mallista poiketen kudoin resorineulosta varteen.

Kesää odotellessa...

Nautin kyllä tästä keväästäkin ja ennen kesää on vielä kaikenlaista kivaa tiedossa kuten Robbie Williamsin keikka! Kuitenkin jo syksystä alkaen ollut reissu suunnitteilla ja nyt on jo lennot ja hotellikin varattuna. Sama porukka, joka oli viime kesänä Budapestissä suuntaa nyt vihreälle saarelle muutamaksi päiväksi juhannuksen jälkeen. Dublinissa olen jo muutaman kerran ollutkin, mutta eiköhän siltä uuttakin nähtävää ja koettavaa löydy. Tarkoitus on ainakin yhtenä päivänä piipahtaa kaupungin ulkopuolellakin sitä vihreyttä ihastelemassa. Uskon, että muutama pubi tulee katsastettua. Tekee ainakin kovasti mieli päästä kuuntelemaan perinteistä irkkumusiikkia. Lisäksi liuta "charity shoppeja" eli kirppareita on jo listattuna. Dublinin omissa en ole aiemmin kiertänytkään. Muutakin shoppailua tulee varmasti harrastettua. Aiemmilla reissuilla jo olen ihastunut Avocan myymälään ja nyt huomasin Cath Kidstoninkin avanneen myymälän Dublinin keskustaan muutama vuosi sitten. Nyt kun tuo uusien kuvien ottaminen on jotenkin "hankalaa", niin voi katsella vanhoja reissukuvia. Innostuinkin tuossa pari iltaa sitten tekemään & tilaamaan netissä kaksikin kuvakirjaa. Nyt odottelen innolla, että minkälaisia niistä tulee. Lisääkin materiaalia kirjoja varten löytyisi kyllä.

 

Kevätvärejä

Jee, sain kuin sainkin itseni tarttumaan kameraan tänään pitkästä aikaa! Se kun on ollut esteenä tälle bloggaamiselle. Tietty sain heti huomata järkkärin akun tyhjenneen, joten oli turvauduttava vanhaan pokkariin, ettei fiilis vaan mene ohi. Ja onnistuuhan se kuvaaminen silläkin. On tuntunut kovin saamattomalta, kun ei ole aikoihin tullut tänne kirjoitettua. Ja ilman minkäänlaisia kuvia kirjoittaminenkaan ei ole oikein innostanut. Tässä kevään aikana on kuitenkin tullut hieman virkattua ja ommeltua, tehtyä puutöitä, entisöityä, kierrettyä kirppareita, tehtyä matkasuunnitelmia jne. Tässä parit todisteet:

Tämän kuvan bambikolmikko on tosin kirpparilöytö jo viime vuoden puolelta. Muutaman, mutta hyvin pienen, kolhun se on saanut. Hinta taisi olla kolmekymmentä senttiä, ellen väärin muista. Herkullinen kerrospurkki puolestaan on Coloresta. Sitä ei vaan voinut jättää tilaamatta... Purkki on vielä tyhjä, mutta siihen varmasti päätyy ompelu- tai askartelutarvikkeita. Takana pilkottavat retroverhot olen myös löytänyt kirpparilta.

Lintuhäkin bongasin uudelta lähikirppariltamme muutamalla eurolla. Se oli alunperin sinkin värinen, mikä ei ollut makuuni, mutta tiesin mitä spraymaalilla saa aikaiseksi. Ensin pohjamaali ja sitten punaista päälle, niin sitä tuli oikein pirtsakka. Ruusukuvioinen matto on SPR:n kirpputorilta ja passaa täydellisesti makuuhuoneen väritykseeni. Nyt suunnittelemaan otoksia seuraavaa postausta varten.

Hiekkaa (Jordania osa 4)

Tämä viikonloppu on tapansa mukaan vilahtanut varsin nopeasti mm. keilailun, kirppisostosten ja huutokaupan parissa. Paras löytö taisi olla tänään huutamani pyöreä 50-luvun (?) peili kukkaetsauksin. Pitää laittaa tästä kuvaa myöhemmin, kun nyt peili vielä etsii paikkaansa. Emalikokoelmani karttui yhdellä kipolla ja kahdella lautasella. Nyt palaan vielä Jordanian matkan pariin, mistä tuntuu vierähtäneen jo niin pitkä aika, että olisi syytä varata uusi reissu jonnekin ;)

Matkaan!

Wadi Rum oli minulle kohtuullisen tuntematon paikka kunnes näin Arabian Lawrence-elokuvan sopivasti juuri ennen matkalle lähtöäni. Kiitos Netflixin! Maisemana aavikko oli minulle vieras, mutta otin myös ennen matkaa Wadi Rumista selvää jonkun verran netin kautta ja yllätyin positiivisesti siitä, että alueelta löytyy muutakin kuin hiekkaa silminkantamattomiin. Vuoret tekevät maastosta vaihtelevan. Päästyämme Wadi Rumin vierailukeskukseen katsoimme aavikosta kertovan lyhyen filmin, minkä jälkeen hypättiin autojen kyyttiin. Ensimmäinen etappimme tarjosi mahdollisuuden ihailla maisemia korkealta, mikä tosin tarkoitti patikointi ylärinteeseen pehmeässä hiekassa...

Tällä aukiolla on kuvattu Arabian Lawrencen kohtauksia.

Seuraavalla stopilla meitä odotti pitkä rivistö kameleja ja nyt tarjoutui mahdollisuus 20 dinaarilla vaihtaa kulkuvälinettä seuraavalle etapille. Tätä tilaisuutta en tietenkään voinut jättää käyttämättä! Kamelin selkään oli helppoa päästä ja muutenkin ratsastaminen oli helppoa, kun rauhallisesti kuljettiin. Kamelin nouseminen jaloilleen ja sitten taas laskeutuminen oli kyllä hieman jännittävämpää, mutta kyydissä pysyin. Ratsailla ollessani mietin sitä, että miten pitkään beduiinit ja muut ovat tällä aavikolla kulkeneet sekä myös arabien sotajoukkoja arabikapinan & T.E. Lawrencen aikoihin. Sinä hetkenä sitä tunsi itsensä taas hyvin pieneksi.

Kamelirivistö

 Ratsastuksen päätteeksi saimme nauttia teetä beduiiniteltassa ja täältä lähdimme viimeiselle automatkaosuudelle odottelemaan auringonlaskua. Illallinen tarjoiltiin sitä varten pystytetyssä beduiinileirissä. Nälkää kasvatimme tanssimalla muutaman perinteisen tanssin beduiinin johdolla. Kaikilla tuntuivat nauttivan!  Illalliseksi meille tarjoiltiin maan alla kypsytettyä vuohen lihaa riisin ja monen muun lisukkeen kera. Oli kyllä todella maistuva ateria. Taivaalta meitä tervehtivät täysikuu ja tähdet, mitkä lisäsivät vau-tunnetta entisestään.

Auringonlaskua odottelemassa.

Kamelin jälkiä.

 Kaiken kaikkiaan Wadi Rum oli mielestäni upea kokemus! Jos joskus Jordaniaan palaan, niin haluan tutustua tähän alueeseen enemmän. Luulin, ettei tällaisesta karusta maisemasta voisi saada paljon irti, mutta väärässä olin. Jo pelkkä valon muuttuminen tekee maisemasta todella kauniin. Olisi huikaisevaa viettää yö tähtitaivaan alla ja nähdä vähän enemmän beduiinien elämää. Ehkä siis vielä jonain päivänä palaan...

Lasia ja vettä (Jordania osa 3)

Tänä viikonloppuna olen oppinut jotain itselleni ihan uutta. Olen ollut lasitaidekurssilla, mikä jatkuu vielä parin viikon kuluttua. Olin hieman epärealistinen tavoitteissani, kun olin ennen kurssia töitä suunnitellut, koska sain huomata lasin leikkaaminen ei ole niin helppoa. Eilisen jälkeen olin jo vähällä luovuttaa, mutta tänään sai lisäopastusta ja leikkaus alkoi sujua sekä innostuskin kasvaa siinä samalla. Pitäydyin kuitenkin vielä kohtuullisen suorissa linjoissa, mutta ehkä seuraavalla kerralla uskallan vähän kaarevampaakin kokeilla. Olin jo aiemmin keksinyt, että tällä kurssilla olisi hyvä tilaisuus tehdä astiakaappiini uudet lasit. Nykyiset ovat kyllä ehjät, mutta makuuni ja kaapin väriin nähden liian tummat. Jännityksellä odotan millaiset sulatustekniikalla koristelluista laseista oikein tulee! Laitan kuva sitten näistä ja muistakin teelmyksistäni, kun ne ovat uunissa olleet.

Palaan Jordaniaan matkaani kertomalla omatoimisesta visiitistäni Eilatiin, Israelin puolelle. Aqabasta on matkaa lähimmälle Israelin rajanylityspisteelle vain muutama kilometri. Matka pitää kuitenkin taittaa jollain kulkuneuvolla, koska välissä on sotilasaluetta. Itse tilasin auton hotellilta, jolla oli 20 dinaarin sopimushinta kuljetukselle rajalle. Itse rajanylitys oli aikamoinen prosessi verrattuna siihen esim. miten helpolla Suomesta pääsee Ruotsiin. Ensin Jordanian puolella piti maksaa maastapoistumisvero ja passi tietenkin leimattiin. Israelin puolella piti käydä läpi turvatarkastus, minkä yhteydessä esitettiin tiukkoja kysymyksiä mm. siitä miksei jo 9 vuotta vanhassa passissani ollut juurikaan leimoja sekä siitä mitä teen työkseni ja milloin olen työpaikassa aloittanut. Kysymyksiä sateli ilmeisesti erityisen paljon siitä syystä, että olin yksin reissaava nainen, koska naisia monesti käytetään kuriireina. Selvisin kysymyksistä kuitenkin ja niin kävin vielä yhdeltä luukulta hakemassa leiman passiini. Lopuksi hyppäsin taksiin, joka vei minut lähes Egyptin rajalle meriobservatorioon. Taksimatka kustansi noin 60 sekeliä. Meriobservatorio tarjosi hyvän mahdollisuuden tällaisella sukellusta ja snorklausta harrastamattomalle tutustua meren alaiseen maailmaan. Observatoriossa oli monenlaisia altaita, joiden asukit vaihtelivat kilpikonnista haikaloihin. Kiinnostavin oli kuitenkin tornirakennelma, jossa pääsi itsekin meren pinnan alapuolella olevista ikkunoista katselemaan ja ihastelemaan upen värisiä koralleja ja kaloja. Näihin olisi ollut mahdollista perehtyä vielä lisää lasipohjaveneellä.

Meriobservatorion torni

Nemot!

Seuraava stoppi oli Dolphin Reef, delfiiniriutta. Tämä sijaitsee muutaman kilometrin päässä Eilatin keskustasta eli lähempänä kuin meriobservatorio. Delfiiniriutalla elää muutamia delfiinejä, joilla on myös mahdollisuus poistua alueelta. Lisämaksusta alueella voi sukeltaa tai snorklata ja sitä kautta hakea lisäkontaktia tähän kiinnostavaan eläinlajiin. Itse kuitenkin tyydyin ihailemaan delfiinejä "kuivalta maalta" käsin tai itseasiassa eräänlaiselta laiturirakennelmalta. Delfiinejä voi koskettaa vain ohjaajat, mutta silti niitä kyllä pääsi näkemään, koska ne näyttivät tykkäävän ohjaajien rapsutuksista. Delfiiniriutalla on myös ihan tavallinen hiekkaranta, jossa voi paistatella päivää sekä rentoutusaltaita, joten tekemistä riittäisi moneksi tunniksikin.

Oma matkani jatkui kuitenkin kohti keskustaa, missä kävin kiertämässä pari ostoskeskusta tekemättä kuitenkan mitään erityisiä löytöjä. Liikkuminen Eilatissa vaikutti olevan helpompaa kuin Jordanian puolella, koska turistit eivät herätä huomiota, mutta toisaalta sieltä tuntui puuttuvan persoonallisutta mitä taas Jordanian puolella oli. Uskon, että olin valinnut itselleni oikean kohteen näistä kahdesta. Takaisin rajalle päästyäni minulta kysyttiin ensimmäisenä onko minulla aseita. Sitten taas maksoin noin 22 euron arvoisen maastapoistumisveron ja leimautin passini. Jordanian puolella oli turvatarkastus ja passin leimaus, mutta tähän suuntaan oli kuitenkin helpompi kulkea. Rajalta sieppasin taas taksin Tala Bayhin 22 dinaarilla. Päivävisiittini oli antoisa jo ihan tuon rajanylitysprosessinkin takia, mutta erityisesti noiden merellisten retkikohteiden. Tietty Eilatissa saa aikaa kulumaan shoppailuunkin, mutta en tainnut itse vain olla oikealla tuulella. Ostoskeskukset ovat isoja ja hyvin länsimaistyyppisiä, jollaisia Aqabasta ei löydy. Jordanian matkasta jäi vielä kerrottavaa, joten ensi kerralla aiheena on Wadi Rumin aavikko.