Lasia ja vettä (Jordania osa 3)

Tänä viikonloppuna olen oppinut jotain itselleni ihan uutta. Olen ollut lasitaidekurssilla, mikä jatkuu vielä parin viikon kuluttua. Olin hieman epärealistinen tavoitteissani, kun olin ennen kurssia töitä suunnitellut, koska sain huomata lasin leikkaaminen ei ole niin helppoa. Eilisen jälkeen olin jo vähällä luovuttaa, mutta tänään sai lisäopastusta ja leikkaus alkoi sujua sekä innostuskin kasvaa siinä samalla. Pitäydyin kuitenkin vielä kohtuullisen suorissa linjoissa, mutta ehkä seuraavalla kerralla uskallan vähän kaarevampaakin kokeilla. Olin jo aiemmin keksinyt, että tällä kurssilla olisi hyvä tilaisuus tehdä astiakaappiini uudet lasit. Nykyiset ovat kyllä ehjät, mutta makuuni ja kaapin väriin nähden liian tummat. Jännityksellä odotan millaiset sulatustekniikalla koristelluista laseista oikein tulee! Laitan kuva sitten näistä ja muistakin teelmyksistäni, kun ne ovat uunissa olleet.

Palaan Jordaniaan matkaani kertomalla omatoimisesta visiitistäni Eilatiin, Israelin puolelle. Aqabasta on matkaa lähimmälle Israelin rajanylityspisteelle vain muutama kilometri. Matka pitää kuitenkin taittaa jollain kulkuneuvolla, koska välissä on sotilasaluetta. Itse tilasin auton hotellilta, jolla oli 20 dinaarin sopimushinta kuljetukselle rajalle. Itse rajanylitys oli aikamoinen prosessi verrattuna siihen esim. miten helpolla Suomesta pääsee Ruotsiin. Ensin Jordanian puolella piti maksaa maastapoistumisvero ja passi tietenkin leimattiin. Israelin puolella piti käydä läpi turvatarkastus, minkä yhteydessä esitettiin tiukkoja kysymyksiä mm. siitä miksei jo 9 vuotta vanhassa passissani ollut juurikaan leimoja sekä siitä mitä teen työkseni ja milloin olen työpaikassa aloittanut. Kysymyksiä sateli ilmeisesti erityisen paljon siitä syystä, että olin yksin reissaava nainen, koska naisia monesti käytetään kuriireina. Selvisin kysymyksistä kuitenkin ja niin kävin vielä yhdeltä luukulta hakemassa leiman passiini. Lopuksi hyppäsin taksiin, joka vei minut lähes Egyptin rajalle meriobservatorioon. Taksimatka kustansi noin 60 sekeliä. Meriobservatorio tarjosi hyvän mahdollisuuden tällaisella sukellusta ja snorklausta harrastamattomalle tutustua meren alaiseen maailmaan. Observatoriossa oli monenlaisia altaita, joiden asukit vaihtelivat kilpikonnista haikaloihin. Kiinnostavin oli kuitenkin tornirakennelma, jossa pääsi itsekin meren pinnan alapuolella olevista ikkunoista katselemaan ja ihastelemaan upen värisiä koralleja ja kaloja. Näihin olisi ollut mahdollista perehtyä vielä lisää lasipohjaveneellä.

Meriobservatorion torni

Nemot!

Seuraava stoppi oli Dolphin Reef, delfiiniriutta. Tämä sijaitsee muutaman kilometrin päässä Eilatin keskustasta eli lähempänä kuin meriobservatorio. Delfiiniriutalla elää muutamia delfiinejä, joilla on myös mahdollisuus poistua alueelta. Lisämaksusta alueella voi sukeltaa tai snorklata ja sitä kautta hakea lisäkontaktia tähän kiinnostavaan eläinlajiin. Itse kuitenkin tyydyin ihailemaan delfiinejä "kuivalta maalta" käsin tai itseasiassa eräänlaiselta laiturirakennelmalta. Delfiinejä voi koskettaa vain ohjaajat, mutta silti niitä kyllä pääsi näkemään, koska ne näyttivät tykkäävän ohjaajien rapsutuksista. Delfiiniriutalla on myös ihan tavallinen hiekkaranta, jossa voi paistatella päivää sekä rentoutusaltaita, joten tekemistä riittäisi moneksi tunniksikin.

Oma matkani jatkui kuitenkin kohti keskustaa, missä kävin kiertämässä pari ostoskeskusta tekemättä kuitenkan mitään erityisiä löytöjä. Liikkuminen Eilatissa vaikutti olevan helpompaa kuin Jordanian puolella, koska turistit eivät herätä huomiota, mutta toisaalta sieltä tuntui puuttuvan persoonallisutta mitä taas Jordanian puolella oli. Uskon, että olin valinnut itselleni oikean kohteen näistä kahdesta. Takaisin rajalle päästyäni minulta kysyttiin ensimmäisenä onko minulla aseita. Sitten taas maksoin noin 22 euron arvoisen maastapoistumisveron ja leimautin passini. Jordanian puolella oli turvatarkastus ja passin leimaus, mutta tähän suuntaan oli kuitenkin helpompi kulkea. Rajalta sieppasin taas taksin Tala Bayhin 22 dinaarilla. Päivävisiittini oli antoisa jo ihan tuon rajanylitysprosessinkin takia, mutta erityisesti noiden merellisten retkikohteiden. Tietty Eilatissa saa aikaa kulumaan shoppailuunkin, mutta en tainnut itse vain olla oikealla tuulella. Ostoskeskukset ovat isoja ja hyvin länsimaistyyppisiä, jollaisia Aqabasta ei löydy. Jordanian matkasta jäi vielä kerrottavaa, joten ensi kerralla aiheena on Wadi Rumin aavikko.