Kesää odotellessa...

Nautin kyllä tästä keväästäkin ja ennen kesää on vielä kaikenlaista kivaa tiedossa kuten Robbie Williamsin keikka! Kuitenkin jo syksystä alkaen ollut reissu suunnitteilla ja nyt on jo lennot ja hotellikin varattuna. Sama porukka, joka oli viime kesänä Budapestissä suuntaa nyt vihreälle saarelle muutamaksi päiväksi juhannuksen jälkeen. Dublinissa olen jo muutaman kerran ollutkin, mutta eiköhän siltä uuttakin nähtävää ja koettavaa löydy. Tarkoitus on ainakin yhtenä päivänä piipahtaa kaupungin ulkopuolellakin sitä vihreyttä ihastelemassa. Uskon, että muutama pubi tulee katsastettua. Tekee ainakin kovasti mieli päästä kuuntelemaan perinteistä irkkumusiikkia. Lisäksi liuta "charity shoppeja" eli kirppareita on jo listattuna. Dublinin omissa en ole aiemmin kiertänytkään. Muutakin shoppailua tulee varmasti harrastettua. Aiemmilla reissuilla jo olen ihastunut Avocan myymälään ja nyt huomasin Cath Kidstoninkin avanneen myymälän Dublinin keskustaan muutama vuosi sitten. Nyt kun tuo uusien kuvien ottaminen on jotenkin "hankalaa", niin voi katsella vanhoja reissukuvia. Innostuinkin tuossa pari iltaa sitten tekemään & tilaamaan netissä kaksikin kuvakirjaa. Nyt odottelen innolla, että minkälaisia niistä tulee. Lisääkin materiaalia kirjoja varten löytyisi kyllä.

 

Lasia ja vettä (Jordania osa 3)

Tänä viikonloppuna olen oppinut jotain itselleni ihan uutta. Olen ollut lasitaidekurssilla, mikä jatkuu vielä parin viikon kuluttua. Olin hieman epärealistinen tavoitteissani, kun olin ennen kurssia töitä suunnitellut, koska sain huomata lasin leikkaaminen ei ole niin helppoa. Eilisen jälkeen olin jo vähällä luovuttaa, mutta tänään sai lisäopastusta ja leikkaus alkoi sujua sekä innostuskin kasvaa siinä samalla. Pitäydyin kuitenkin vielä kohtuullisen suorissa linjoissa, mutta ehkä seuraavalla kerralla uskallan vähän kaarevampaakin kokeilla. Olin jo aiemmin keksinyt, että tällä kurssilla olisi hyvä tilaisuus tehdä astiakaappiini uudet lasit. Nykyiset ovat kyllä ehjät, mutta makuuni ja kaapin väriin nähden liian tummat. Jännityksellä odotan millaiset sulatustekniikalla koristelluista laseista oikein tulee! Laitan kuva sitten näistä ja muistakin teelmyksistäni, kun ne ovat uunissa olleet.

Palaan Jordaniaan matkaani kertomalla omatoimisesta visiitistäni Eilatiin, Israelin puolelle. Aqabasta on matkaa lähimmälle Israelin rajanylityspisteelle vain muutama kilometri. Matka pitää kuitenkin taittaa jollain kulkuneuvolla, koska välissä on sotilasaluetta. Itse tilasin auton hotellilta, jolla oli 20 dinaarin sopimushinta kuljetukselle rajalle. Itse rajanylitys oli aikamoinen prosessi verrattuna siihen esim. miten helpolla Suomesta pääsee Ruotsiin. Ensin Jordanian puolella piti maksaa maastapoistumisvero ja passi tietenkin leimattiin. Israelin puolella piti käydä läpi turvatarkastus, minkä yhteydessä esitettiin tiukkoja kysymyksiä mm. siitä miksei jo 9 vuotta vanhassa passissani ollut juurikaan leimoja sekä siitä mitä teen työkseni ja milloin olen työpaikassa aloittanut. Kysymyksiä sateli ilmeisesti erityisen paljon siitä syystä, että olin yksin reissaava nainen, koska naisia monesti käytetään kuriireina. Selvisin kysymyksistä kuitenkin ja niin kävin vielä yhdeltä luukulta hakemassa leiman passiini. Lopuksi hyppäsin taksiin, joka vei minut lähes Egyptin rajalle meriobservatorioon. Taksimatka kustansi noin 60 sekeliä. Meriobservatorio tarjosi hyvän mahdollisuuden tällaisella sukellusta ja snorklausta harrastamattomalle tutustua meren alaiseen maailmaan. Observatoriossa oli monenlaisia altaita, joiden asukit vaihtelivat kilpikonnista haikaloihin. Kiinnostavin oli kuitenkin tornirakennelma, jossa pääsi itsekin meren pinnan alapuolella olevista ikkunoista katselemaan ja ihastelemaan upen värisiä koralleja ja kaloja. Näihin olisi ollut mahdollista perehtyä vielä lisää lasipohjaveneellä.

Meriobservatorion torni

Nemot!

Seuraava stoppi oli Dolphin Reef, delfiiniriutta. Tämä sijaitsee muutaman kilometrin päässä Eilatin keskustasta eli lähempänä kuin meriobservatorio. Delfiiniriutalla elää muutamia delfiinejä, joilla on myös mahdollisuus poistua alueelta. Lisämaksusta alueella voi sukeltaa tai snorklata ja sitä kautta hakea lisäkontaktia tähän kiinnostavaan eläinlajiin. Itse kuitenkin tyydyin ihailemaan delfiinejä "kuivalta maalta" käsin tai itseasiassa eräänlaiselta laiturirakennelmalta. Delfiinejä voi koskettaa vain ohjaajat, mutta silti niitä kyllä pääsi näkemään, koska ne näyttivät tykkäävän ohjaajien rapsutuksista. Delfiiniriutalla on myös ihan tavallinen hiekkaranta, jossa voi paistatella päivää sekä rentoutusaltaita, joten tekemistä riittäisi moneksi tunniksikin.

Oma matkani jatkui kuitenkin kohti keskustaa, missä kävin kiertämässä pari ostoskeskusta tekemättä kuitenkan mitään erityisiä löytöjä. Liikkuminen Eilatissa vaikutti olevan helpompaa kuin Jordanian puolella, koska turistit eivät herätä huomiota, mutta toisaalta sieltä tuntui puuttuvan persoonallisutta mitä taas Jordanian puolella oli. Uskon, että olin valinnut itselleni oikean kohteen näistä kahdesta. Takaisin rajalle päästyäni minulta kysyttiin ensimmäisenä onko minulla aseita. Sitten taas maksoin noin 22 euron arvoisen maastapoistumisveron ja leimautin passini. Jordanian puolella oli turvatarkastus ja passin leimaus, mutta tähän suuntaan oli kuitenkin helpompi kulkea. Rajalta sieppasin taas taksin Tala Bayhin 22 dinaarilla. Päivävisiittini oli antoisa jo ihan tuon rajanylitysprosessinkin takia, mutta erityisesti noiden merellisten retkikohteiden. Tietty Eilatissa saa aikaa kulumaan shoppailuunkin, mutta en tainnut itse vain olla oikealla tuulella. Ostoskeskukset ovat isoja ja hyvin länsimaistyyppisiä, jollaisia Aqabasta ei löydy. Jordanian matkasta jäi vielä kerrottavaa, joten ensi kerralla aiheena on Wadi Rumin aavikko.

Vaaleanpunaisessa kaupungissa (Jordania osa 2)

Aikaisin maanantaiaamuna retkibussimme huristi ensin pitkin Aavikon valtatietä ja sitten Kuninkaan tietä kohti sisämaata ja samalla yhä ylemmäs määränpäänä Petra. Petran kaupungin historia on alkanut jo ennen ajanlaskua ja syrjäisen sijaintinsa sekä maanjäristysten vuoksi se pysyi länsimaalaisilta salassa vuosisatoja. Kaupungin perustivat aikoinaan nabatealaiset ja siellä näkyy mm. Rooman valtakunnan vaikutus arkkitehtuurissa. Petra on yksi uusista maailman seitsemästä ihmeestä ja se onkin aika lailla vaikuttava nähtävyys!

Petraan ei pääse autolla perille saakka, mikä mielestäni lisääkin sen viehätystä. Ilman autoja on helpompi aistia historian havinoita. Ensin kuljetaan hiekkatietä pitkin muutama sata metriä ja sitten vielä kilometrin verran solassa, joka tuntuu vain kapenevan. Auringon säteet ei solaan juurikaan ulotu, ja koska muutenkin ollaan aika korkealla, kannattaa laittaa reilusti vaatetta päälle. Jo tämän kävelymatkan aikana voi ihmetellä mm. hautakammioita ja muita kiveen hakattuja rakennelmia sekä ihastella vuosituhansien takaisia insinöörin taitoja.

Petra on saanut lempinimen Vaaleanpunainen kaupunki kiven sävyjen perusteella.

Yksi alkumatkan kiveen hakatuista monumenteista.

Kiviportaat.

Pitkän solan päässä auringon valossa pilkottava Aarrekammio teki todella vaikutuksen. Aarrekammiokin on nimestään huolimatta hautakammio. Näkymä on tullut tutuksi mm. Indiana Jones-leffasta Viimeinen ristiretki, jossa Graalin maljaa etsitään tuolta Aarrekammiosta.

Sieltä se näkyy, vihdoinkin - Aarrekammio!

Aarrekammiossa upeita yksityiskohtia riittää.

Petran kameleita ratsastajia lepotauolla.

Aarrekammiolta matkamme jatkui vielä eteenpäin vähän avaremmassa maastossa. Matkan varrella näkyi mm. erilaisia luolia, lisää hautakammioita ja roomalainen teatteri. Joitain rakennelmia olisi ollut mahdollista ihastella tarkemminkin, mutta täällä aurinko porotti jo niin kovaa, etten halunnut sen paisteessa tehdä pidempää reittiä. Petraan tutustumiseen kannattaisi varatakin enemmän aikaa. Ja jos ei jaksaa kävellä, niin kaupungissa on kyllä beduiineja tarjoamassa muulejaan, hevosiaan ja tietenkin kamelejaan. Parkkipaikalta Aarrekammiollekaan ei ole mikään pakko kävellä, vaan taittaa matkan hevosrattailla.

Eläinystävykset.

Kameli tykkää kyttyrää?

Kaiken kaikkiaan vierailu Petrassa oli kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Mielestäni tätä ei voi jättää väliin, jos Jordaniassa vierailee! Pääsymaksu Petraan on noin 50 euroa ja lipulla on käsittääkseni mahdollista käydä kaupungissa kahtena peräkkäisenä päivänä. Matkanjärjestäjän retki maksoi n. 150 euroa, mutta tähän sisältyi tietenkin kuljetukset, opastus sekä ruokailu vielä Petrassa käynnin jälkeen. Ilman opastusta ei vierailusta varmaankaan saa kovin paljon irti ja tähän ainutlaatuiseen visiittiin kannattaa panostaa. Muisteltavaa jää pitkäksi aikaa!

Ihana loma! (Jordania osa 1)

Reilu viikko sitten palasin ensimmäiseltä seuramatkaltani kymmeneen vuoteen. Hieman olin ennakkoluuloinen, mutta koska kohteena oli suhteellisen harvinainen Jordania arvelin matkanjärjestäjän järjestämän reissun toimivan hyvin, enkä ollut väärässä! Tämä oli samalla ensimmäinen matkani arabimaahan. Matkalta olin odottanut mahtavia nähtävyyksiä, upeita ja erilaisia luontoelämyksiä  sekä myös aurinkoa ja rentoutumistakin. Viikon aikana ehdin hyvin nauttia näistä kaikista sekä tehdä ostoksiakian, piipahtaa Israelissa ja testata paikallisia ruokia. Erittäin hyvä kombinaatio siis! Säätkin suosivat. Lämpötila taisi olla 25 asteen tuntumassa lähes joka päivä, kun se oli vähän aiemmin ollut 10 astetta vähemmän ja korkeammilla paikoilla oli luntakin sadellut... Aqabaan lentää viidessä tunnissa eli kuta kuinkin samassa ajassa kuin Kanarian saarille. Lentokenttä on hyvin pieni, mikä toisaalta jouduttaa maahan saapumista, vaikka passit tarkastetaan ja leimataankin aina rajalla. Kenttä sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungista, joten hotellille ei tarvitse kovin kauaa matkata.

Asemapaikkanani oli Tala Bayn hotellialue Punaisen meren rannalla 14 kilometrin päässä Aqaban kaupungista, jonne oli myös mahdollista majoittua. Päädyin kuitenkin tuohon Tala Bayhin ja hotelli Marina Plazaan, jotta minulla oli halutessani mahdollisuus hyödyntää hotellin allasaluetta sekä merenrantaakin. Hotellilta oli lisäksi ilmainen kuljetus Aqaban keskustaan, mitä muutamana iltana hyödynsin. Hotelliin olin kaikin puolin tyytyväinen, erityisesti ystävälliseen ja ripeään palveluun. Alueena Tala Bay on vielä hyvin rauhallinen, ja nyt oli varmaan muutoinkin hiljaisin aika vuodesta, kun taas Aqabassa on jonkun verran tarjontaa ravintoloiden ja ostosmahdollisuuksien suhteen. Mikään ostosparatiisi se ei kuitenkaan ole, mutta kivoja pikkukauppoja sieltä löytyy kyllä. Dinaarini vaihtuivat mm. koralli- ja turkoosikoruihin, pähkinöihin, Kuolleen meren ihonhoitotuotteisiin sekä siihen pakolliseen paimentolaishuiviin. 

Marina Plazan allasalue

 

Turistit erottuvat Aqaban kaupunkikuvasta ilmeisesti hyvin, koska paikalliset taksikuskit kyllä "mainostivat" itseään tööttäilemälle, huutelemella ja kadulla pysäyttelemällä. Olin tähän jo varautunutkin lukemalla siitä, että he kauppaavat innokkaasti itse järjestämiä retkiään. Nämä ovatkin varmaan monesti edullisempia kuin matkatoimiston retket ja samalla tarjoavat mahdollisuuden vierailla erilaisissa paikoissa. En kuitenkaan tilaisuuteen tarttunut, koska olin jo matkavarauksen yhteydessä varannut kovasti odottaman Petran kaupungin ja Wadi Rumin aavikon retket. Lisäksi olin päättänyt vierailla Israelin puolella Eilatissa. Eilat siis sijaitsee vain muutaman kilometrin päästä Aqabasta saman lahden pohjukassa. Taksikuskien lisäksi muutamat paikalliset miehet saattoivat jotain huudella ja pari innokasta kauppiastakin kohtasin, mutta ahdistavaksi en oloani missään vaiheessa kokenut. Samoin kaupoissakin sai hyvin rauhassa katsella ja palveltiin tarvittaessa.

Aqaban palmuja ennen auringon laskua

Aqaban suurimman ja kauneimman moskeijan minareetti

Vielä Tallinnasta

Tallinnan matkallani ehdn pitkästä aikaa vaeltamaan vanhan kaupungin kaduilla ja ihailemaan kauniita vanhoja pastellin sävyisiä rakennuksia. Sitä astuu kuin toiseen maailmaan, kun kävelee vanhan kaupungin porteista sisään! Aina tuntuu myös ihmisiä riittävän täyttämään terasseja sekä kiertelemään mutkaisilla kaduilla.

Kaupasta mukaani tarttui muutama levy Kalevin suklaata jo ihan vaan pakkausten takia. On kiva, että näissä on säilytetty vanhanaikainen tyyli! Ja onhan tuo sisus varsin herkullinen myös.

Tiistai-iltana koitti sitten se matkan kohokohta eli Robbie Williamsin konsertti. En ole kovin monessa isossa konsertissa käynyt, joten tämä oli elämys jo sinänsä. Laululava tarjosi mahtavat puitteet konsertille ja säätiedotuksen mukaiset sadekuurotkin jäivät satamatta, joten puitteet olivat kunnossa. Vaikka olinkin kaukana lavasta oli tunnelmaan helppo päästä mukaan. Robbie ei pettänyt odotuksia, vaan jaksoi vetää läpi parituntisen shown selkäkivuista huolimatta omalla energisellä tyylillään. Tähän oli oikein hyvä päättää pikalomanen Tallinnaan. Ei haittaa yhtään reissun aiheuttama väsymys!

Terveisiä Tallinnasta

Maanantaina matkasin kohti Tallinnaan ja siellä kirjauduttuani Park Inn Central-hotelliin suuntasin heti ostoksille. Pääkohde oli Karnaluks (, jossa monen muun suomalaisen tapaan olen käynyt useammallakin Tallinnan matkalla). Karnaluksia varten olin laatinut ostoslistankin, jonka sitten huomasin jääneen hotellille... Onneksi muistin listan hyvin ulkoa ja ostoksia kertyi ihan mukavasti.

Karnaluksin tavaramäärä ahdisti kuten aiemminkin ja yritin suoriutua ulos mahdollisimman nopeasti. Muutoin tungosta ei nyt juurikaan ollut. Virkkausta varten ostin useamman puuvillalankakerän ja ristipistotöitä varten lankoja myös. DMC:n langat taisivat maksaa kolmanneksen Suomen hinnoista. Muutakin ostoskoriin kertyi. Hotelliin päästyäni huomasin, että yhdestä tuotteesta oli laskutettu tuplasti. Muutoin olen ostoksiini tyytyväinen.

Lisäksi ostin Abakhanilta noin kahden metrin palan Laura Ashleyn kangasta kilohintaan reilulla kuudella eurolla. Ei siis ollenkaan paha hinta, koska Suomessa vastaavien kilohinta on 25 euroa ja tuolla Abakhanilla alle 10 euroa!

Koukussa jälleen

Innostuin viikonloppuna pitkästä aikaa tarttumaan virkkuukoukkuun. Löysin netistä söpön krokotiilitossun mallin, jota jo hieman testasin. Tällä mallilla aion tehdä ensiksi suvun uudelle tulokkaalle tossut, kunhan oikeanlainen lanka löytyy. Sen jälkeen voisin noita tossuja tehdä vähän isommillekin jaloille. Tossun virkkauksen jälkeen tartuin viime vuonna aloittamaani torkkupeittoon. Peittoa varten olin jo virkannut aikamoisen kasan afrikan kukkia, joita aloitin nyt liittämään toisiinsa. Teelmys rupeaa nyt sentään edes näyttämään peitolta, vaikka kukista puuttuu vielä ainakin puolet. No, eiköhän tuokin projekti valmistu jossain vaiheessa...

Maanantaina hain kirjastosta ison läjän erilaisia virkkausopuksia ja sain tietenkin itseni sivuraiteille peiton kasaamisesta. Patalappuja a la Carte-kirjasta löytyi monta ihanaa mallia (joululahjoiksi?) ja tuota kuvassa olevaa herkullisen näköistä hyrrämallia oli vain päästävä tekemään heti. Kirjassa tuo malli oli luokiteltu vaikeaksi, mutta mielestäni se oli aika helppo tehdä. Näitä saattaa tulevaisuudessa löytyä keittiöstäni muutama.

Ensi viikolla minulla on tiedossa Tallinnan matka, jolle on tiedossa jo monenlaista kohokohtaa. Suurin näistä on tietenkin Robbie Williamsin konsertti. Olen aika monta vuotta tuota odottanut! Samalla pääsen vierailemaan Karnaluksissa  ja parissa muussa käsityökaupassa sekä tutustumaan Tallinnan kirppistarjontaan. Vaikka olenkin Tallinnassa useampaan otteeseen käynyt, en ole kirppareita aiemmin kierrellyt. Kampaajallekin olen vielä menossa. Tuskin siis maltan tuota reissua odottaa!

Tiedän mitä tein viime kesänä...

Kävin Kaunasissa! Jäi sitten viime kesänä lupauksistani huolimatta palaamatta aiheeseen, joten teen sen nyt. Piipahdin Kaunasissa muutaman päivän ajan, sunnuntai-illasta keskiviikkoiltaan, heinäkuun lopulla. Tuona aikana ehti jo jonkun verran tutustua kaupunkiin, ja varsinkin sen tarjoamiin shoppailumahdollisuuksiin. Kaupunki teki minuun vaikutuksen siisteydellään, rauhallisuudellaan sekä ystävällisellä palvelulla. Ryanairilla voi tuurilla löytää tänne hyvinkin halvat lennot ja lentoaikakin on vain noin 1 h 15 min.

Hintatasoltaan Liettua vaikuttaa olevan hyvin edullinen. Hyvänkin hotellihuoneen voi saada muutamalla kympillä ja kymmenellä eurolla syöt jo varsin hyvin. Kengät tuntuvat olevan monen Kaunasin kävijän ostoslistalla ja minäkin ostin neljät. Lisäksi ostin pellavaa parista kävelykadun varrella olevasta liikkeestä sekä korutarvikkeita Urmasista. Urmas on keskustan ulkopuolella sijaitseva kauppahallityyppinen muutamasta isosta rakennuksesta koostuva kokonaisuus, jossa myydään monenlaista ruokatavaraa, vaatteita, tekstiilejä, huonekaluja, kierrätystavaraa jne. Alueelta löytyy myös muutama ruokapaikka. Sinne pääsee näppärästi pikkubusseilla keskustasta. Urmasin sekä kävelykadun putiikkien lisäksi suositeltavia ostospaikkoja ovat ostoskeskukset Akropolis ja Mega. Akropolis sijaitsee ihan keskustassa ja Megaan on pikkubussiyhteys.

Alla on muutama kuva lähinnä kävelykadun ympäristöstä.

Tonavan tulviessa Budapestissä

Reilu viikko sitten naisporukkamme palasi muutaman päivän Budapestin matkalta. Matka oli varsin onnistunut ja jokaiselle ensimmäinen tähän kohteeseen. Tykkäsimme kovasti! Oman värinsä matkaan antoi Tonavan tulviminen, joka Budapestissä oli onneksi hyvin vähäistä verrattuna sen muualla aiheuttamiin tuhoihin. Matkaa varten säästimme koko talven ja pian varmaankin valitsemme seuraavan kohteen. Tässä muutamia makupaloja reissustamme kuvien muodossa.

Kalastajan linnake

Kauppahalli

Kirjontaa

Matiaksen kirkko

Näkymä kuninkaan linnan edustalta kohti parlamenttitaloa

New York Palace

Ooppera

Parlamenttitalo

Pikku prinsessa

Pestin puolella Tonavan rantaa kulkeva ratikka

Upeita unikkoja