Kirjekaveri

Lapsena, ja vielä parikymppisenäkin, ensin sähköpostin ja sittemmin facebookin, muutettua viestinnän, oikeiden kirjeiden saaminen oli suuri tapahtuma. Kirjeiden avulla pidettiin yhteyttä muualla asuviin sukulaisiin ja ystäviin, eikä kirjeiden saapumisella sinällään ollut kiire vaikka niitä kovasti odotettiinkin. Valitettavasti tuo yhteydenpitotapa on nykyajan hektisen elämän äärellä pakannut unohtumaan. Tekstarillahan voi kertoa kaiken niin paljon nopeammin ja ytimekkäästi... 

Jo jonkin aikaa olin ajatellut, että olisi kiva hankkia sellainen "vanhanajan" kirjekaveri pitkästä aikaa ja palata tuohon kiirettömämpään viestintään. En kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään, kunnes viime kesänä eräällä facebook-palstalla (ironista, vai mitä?) eräs henkilö kaipaili kirjekavereita ympäri maailman. Hetkessä tuohon viestiketjuun oli tullut vaikka kuinka monta osallistujaa, jotka kaikki halusivat kirjekaverin itselleen. Tajusin tilaisuuteni tulleen, ja näin sain yhteydenoton Emmalta Englannista. Olemme kirjoitelleet nyt puolisen vuotta ja kertoneet toisillemme ihan perusjuttuja perheestä, työstä jne. Erityisen kiinnostavaa on ollut vaihtaa ajatuksia toisen käsitöistä innostuneen kanssa. Syksyllä kirjeeni mukana lähti levy Fazerin Sinistä ja paluupostissa tuli brittiherkkuja. Joulun aikana taas vaihdoimme itse tekemämme lahjoja. Nämä tosin vähän myöhästyivät, mutta eihän se ole pääasia. Olen aivan ihastunut saamaani värikkääseen kukkakimppuun, joka on virkatussa maljakossa! Innolla odottelen tulevaa kirjeenvaihtoamme ja uusia ideoita, joita sitä kautta saamme. Seuraava viesti tosin saattaa olla postikortti autiomaasta....

 

Tähti on syttynyt!

Se puuttuva palanen, latvatähti, on löytynyt! Täytyy tosin sanoa, että jos olisin kaupassa pyöritellyt tähteä enemmän käsissäni se olisi saattanut jäädä ostamatta. Avasin pakkauksen vasta kotona ja se näytti "vain" surkealta muovilta päällystetyltä kehikolta. Päätin sen kuitenkin jo kasaamaani kuuseen laittaa ja kytkiessäni led-valotähden pistorasiaan yllätyin positiivisesti: tähti näyttääkin lämpöisine valoineen ihan erilaiselta!

Olen muutenkin kuuseen ja uusiin joulukoristeisiin hyvin tyytyväinen. Pitää vielä vanhat koristeet kaivaa kätköistä ja katsoa, että mitä niistä kuuseen ripustaisi. Liian täyteen en sitä halua.

Kuusen latvatähti ei kuitenkaan ole ollut ainoa tähtönen, jota olen viime viikkoina työstänyt, vaan pari viikkoa sitten sain vihdoinkin valmiiksi virkatun tähtimaton, mistä on tulossa joululahja. Tykkään matosta ja mallista kovasti, joten pitää varmasti tuollainen itsellekin väsätä. Nyt olen kuitenkin vaihtanut virkkuukoukun pitkästä aika puikkoihin. Joululahjaa varten myöskin....

Tänään näyttäytyi aurinko sen verran, että sain muutaman kuvan täällä sisätiloissa otettua. Nyt taitaa olla aika lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan lumisesta talvimaisemasta!

Lisää mattoja jouluksi

Seinäjoen käsityömessuilta hankkimani ontelokuteen sekä siten ensimmäisen ontelokudematton innoittamana päätin, että näitä on tehtävä lisää. Tämä käsityölaji tuntuu hyvin sopivan minun luonteelleeni, kun haluan saada nopeasti valmista ja myös melko varman onnistumisen! Samalla ajattelin, että saan lahjoja pukin konttiin. Ensin lähdin kokeilemaan Mollie Makes Home-lehdessä (,joka muuten on pullollaan mitä ihanempia koteja ja ideoita) ollutta tähtimattoa. Alkuperäisessä mallissa on päävärin lisäksi käytetty raidoissa kolmea eri väriä. Omaan versiooni, joka päätyy kummitytölle, aion virkata kaksi tai kolme raitaa. Ensin ajattelin pärjääväni yhdelläkin värillä, mutta totesin kuvion tulevan raidallisena paremmin esiin. Työ odottaakin nyt valkoista kudetta. Sitä löytyy varmaankin Tampereen käsityömessuilta tällä kertaa.

 

"Välipalana" valmistui Kauhavan Kangasaitan suosittu Juhannusruusu. Maton halkaisijaksi tuli noin 110 cm ja kudetta meni jonkun verran yli kilon 10-koukulla. Tämä on hyvin joutuisa malli virkata. Nämä molemmat uudet matot on virkattu ohuemmasta Eko-ontelokuteesta. Tähtimattoa virkatessani kastelin ja kuivasin kuteet ensin, mikä teki vyyhtien kerimisestä hankalaa. Vaaleansinistä kudetta en ole esikäsitellyt, mutta aion sen vielä tehdä. Todennäköisesti matto tulee hieman kutistumaan. Juhannusruusukin on joululahja. Hieman houkuttelisi ensi viikonlopun Tampereen messuilta hankkia useampikin vyyhti ontelokudetta ja kokeilla maton virkkausta esim. kuviovirkkaustyylillä. Katsotaan mitä ideoita vastaan tulee!

Raitoja

Eilen piipahdin Seinäjoen käsityömessuilla. Tämä oli kolmas kerta, kun noilla messuilla olin ja taisi olla nopein visiittini. Se johtui osittain siitä, että suurin osa näytteilleasettajista oli samoja kuin edellisinä vuosina, vaikka tuli kyllä uusiakin vastaan. Toisaalta taas en oikein jaksanut keskittyä oikein kunnolla. Tästä huolimatta ostoksia tuli tehtyä. Tällä kertaa ne tosin taisivat olla harkitumpia kuin aiemmin. Pukin konttiin ostin kanavatyön ja itselleni jo kauan haluamani Paapiin bambi-ompelupakkauksen sekä muutaman kilon ontelokudetta. Kotiin päästyäni oli pakko melkein heti päästä kuteisiin käsiksi ja mattoa virkkaamaan. Vyyhtien keriminen on kyllä sellainen työvaihe, jonka kärsimättömänä mieluusti ohittaisin... Virkkaus onkin mukavan joutuisaa ja ontelokuteen virkkaus trikookuteeseen verrattuna helpompaa kuteen ollessa tasapaksua. Maton malli-idea löytyi Molla Millsin Virkkuri-kirjasta.

Ei niin aktiivinen viikonloppu

Tämä viikonloppu on pitkästä aikaa sellainen, jolle ei ohjelmaa ollut. Ja hyvä niin, koska viime viikolla flunssa päätti iskeä takaisin ja nyt on sitten viikonloppu kulunut lähinnä peittojen, nenäliinojen ja kirjapinon lomassa! Kaikesta huolimatta olen jotain saanut aikaan käsitöiden sarallakin. Amineko-kissallani on nyt kaikki jäsenet. Vielä pitäisi ommella kappaleet yhteen sekä pistellä nenä ja silmät. Ihastun amigurumeihin muutama vuosi sitten, mutta jotenkin into lässähti ensimmäisen yrityksen jälkeen. Nyt päätin kuitenkin kokeilla tuota kissaa ja virkkaus sujuikin ihan toiseen malliin. Osittain varmaan siksi, että olen nyt muutakin virkannut ja toisaalta Tallinnan reissulta hankkimistani kierrosmerkeistä on ollut virkkaamisessa suuri apu. Oletin kissasta kyllä tulevan isomman kuin siitä loppujen lopuksi näyttää tulevan. Pitää varmaan kokeilla tehdä sellainen jostain paksummasta langasta vielä. Kuvaa laitan kunhan katti on koossa.

Viime viikolla kirjastossa käydessäni päätin tutustua pariin uuteen kirjailijaan, jotka tuntuvat olevan suosittuja, ja muutenkin lukea pitkästä aikaa dekkareita. Lainasin ensimmäiset osat Håkan Nesserin Van Veeteren-sarjasta sekä Mari Jungstedtin Anders Knutas-sarjasta. Molemmat olen nyt ahminut ja varsinkin tuo Jungstedtin kirja vei mukanaan. Taidanpa ensi viikolla käydä hakemassa näitä kirjoja lisää! Nyt työn alla on Stef Penneyn Näkymättömät, mikä vaikuttaa varsin lupaavalta myöskin. Tämäkin kirja on dekkarityyppinen ja kertoo Englannin mustalaisista.

Lisäksi tässä viikonlopun aikana on suunniteltu reissua Tampereelle muutaman viikon päähän. Kiva päästä katsomaan paikallista kirppistarjontaa, Ikeaan ja muutenkin vaan shoppailemana sekä nauttimaan! Eli ei tämä loppujen lopuksi niin kurja viikonloppu ollut, vaikka lähinnä levätessä on mennytkin.

Arki alkaa

Ja hyvä niin, sillä muutamien kuukausien jälkeen on kiva päästä takaisin normaaliin arkirytmiin. Se tietenkin tarkoittaa vapaa-ajan vähentymistä samalla, mutta eiköhän tuo rajoitetumpi vapaa-aika ole sitä laadukkaampaa. Kuitenkin ehtii tehdä kaikenlaista, kuten jatkaa virkkauksen parissa. Pari viikkoa sitten aloittamani krokotiilitossut ovat vihdoinkin valmis. Vielä jää nähtäväksi sopivatko saajalleen. Tätä mallia oli kiva ja joutuisa virkata, kun pääsi juonesta kiinni. Eri väriset sydännapit tuovat mielestäni kivan lisän tossuille. Tämän parin viikon aikana on "oheistuotteena" valmistunut muutama patalappu erilaisia malleja testaten sekä yksi kukkakoriste, johon en ole täysin tyytyväinen. Tästä syytän tietenkin kirjan huonoja ohjeita...

Koukussa jälleen

Innostuin viikonloppuna pitkästä aikaa tarttumaan virkkuukoukkuun. Löysin netistä söpön krokotiilitossun mallin, jota jo hieman testasin. Tällä mallilla aion tehdä ensiksi suvun uudelle tulokkaalle tossut, kunhan oikeanlainen lanka löytyy. Sen jälkeen voisin noita tossuja tehdä vähän isommillekin jaloille. Tossun virkkauksen jälkeen tartuin viime vuonna aloittamaani torkkupeittoon. Peittoa varten olin jo virkannut aikamoisen kasan afrikan kukkia, joita aloitin nyt liittämään toisiinsa. Teelmys rupeaa nyt sentään edes näyttämään peitolta, vaikka kukista puuttuu vielä ainakin puolet. No, eiköhän tuokin projekti valmistu jossain vaiheessa...

Maanantaina hain kirjastosta ison läjän erilaisia virkkausopuksia ja sain tietenkin itseni sivuraiteille peiton kasaamisesta. Patalappuja a la Carte-kirjasta löytyi monta ihanaa mallia (joululahjoiksi?) ja tuota kuvassa olevaa herkullisen näköistä hyrrämallia oli vain päästävä tekemään heti. Kirjassa tuo malli oli luokiteltu vaikeaksi, mutta mielestäni se oli aika helppo tehdä. Näitä saattaa tulevaisuudessa löytyä keittiöstäni muutama.

Ensi viikolla minulla on tiedossa Tallinnan matka, jolle on tiedossa jo monenlaista kohokohtaa. Suurin näistä on tietenkin Robbie Williamsin konsertti. Olen aika monta vuotta tuota odottanut! Samalla pääsen vierailemaan Karnaluksissa  ja parissa muussa käsityökaupassa sekä tutustumaan Tallinnan kirppistarjontaan. Vaikka olenkin Tallinnassa useampaan otteeseen käynyt, en ole kirppareita aiemmin kierrellyt. Kampaajallekin olen vielä menossa. Tuskin siis maltan tuota reissua odottaa!