Hiekkaa (Jordania osa 4)

Tämä viikonloppu on tapansa mukaan vilahtanut varsin nopeasti mm. keilailun, kirppisostosten ja huutokaupan parissa. Paras löytö taisi olla tänään huutamani pyöreä 50-luvun (?) peili kukkaetsauksin. Pitää laittaa tästä kuvaa myöhemmin, kun nyt peili vielä etsii paikkaansa. Emalikokoelmani karttui yhdellä kipolla ja kahdella lautasella. Nyt palaan vielä Jordanian matkan pariin, mistä tuntuu vierähtäneen jo niin pitkä aika, että olisi syytä varata uusi reissu jonnekin ;)

Matkaan!

Wadi Rum oli minulle kohtuullisen tuntematon paikka kunnes näin Arabian Lawrence-elokuvan sopivasti juuri ennen matkalle lähtöäni. Kiitos Netflixin! Maisemana aavikko oli minulle vieras, mutta otin myös ennen matkaa Wadi Rumista selvää jonkun verran netin kautta ja yllätyin positiivisesti siitä, että alueelta löytyy muutakin kuin hiekkaa silminkantamattomiin. Vuoret tekevät maastosta vaihtelevan. Päästyämme Wadi Rumin vierailukeskukseen katsoimme aavikosta kertovan lyhyen filmin, minkä jälkeen hypättiin autojen kyyttiin. Ensimmäinen etappimme tarjosi mahdollisuuden ihailla maisemia korkealta, mikä tosin tarkoitti patikointi ylärinteeseen pehmeässä hiekassa...

Tällä aukiolla on kuvattu Arabian Lawrencen kohtauksia.

Seuraavalla stopilla meitä odotti pitkä rivistö kameleja ja nyt tarjoutui mahdollisuus 20 dinaarilla vaihtaa kulkuvälinettä seuraavalle etapille. Tätä tilaisuutta en tietenkään voinut jättää käyttämättä! Kamelin selkään oli helppoa päästä ja muutenkin ratsastaminen oli helppoa, kun rauhallisesti kuljettiin. Kamelin nouseminen jaloilleen ja sitten taas laskeutuminen oli kyllä hieman jännittävämpää, mutta kyydissä pysyin. Ratsailla ollessani mietin sitä, että miten pitkään beduiinit ja muut ovat tällä aavikolla kulkeneet sekä myös arabien sotajoukkoja arabikapinan & T.E. Lawrencen aikoihin. Sinä hetkenä sitä tunsi itsensä taas hyvin pieneksi.

Kamelirivistö

 Ratsastuksen päätteeksi saimme nauttia teetä beduiiniteltassa ja täältä lähdimme viimeiselle automatkaosuudelle odottelemaan auringonlaskua. Illallinen tarjoiltiin sitä varten pystytetyssä beduiinileirissä. Nälkää kasvatimme tanssimalla muutaman perinteisen tanssin beduiinin johdolla. Kaikilla tuntuivat nauttivan!  Illalliseksi meille tarjoiltiin maan alla kypsytettyä vuohen lihaa riisin ja monen muun lisukkeen kera. Oli kyllä todella maistuva ateria. Taivaalta meitä tervehtivät täysikuu ja tähdet, mitkä lisäsivät vau-tunnetta entisestään.

Auringonlaskua odottelemassa.

Kamelin jälkiä.

 Kaiken kaikkiaan Wadi Rum oli mielestäni upea kokemus! Jos joskus Jordaniaan palaan, niin haluan tutustua tähän alueeseen enemmän. Luulin, ettei tällaisesta karusta maisemasta voisi saada paljon irti, mutta väärässä olin. Jo pelkkä valon muuttuminen tekee maisemasta todella kauniin. Olisi huikaisevaa viettää yö tähtitaivaan alla ja nähdä vähän enemmän beduiinien elämää. Ehkä siis vielä jonain päivänä palaan...

Hengähdystauko

Porhalsin tänään taas takaisin mökille auto täynnä kaikenlaista kamaa, kuten tavallista. Nyt täältä ei millään maltakaan pysytellä poissa, kun olemme sisustuksen kanssa edistyneet niin paljon. Viikonlopun aikana ei ole tarkoitus kummempia tehdäkään. Muutaman tyynynpäällisen, jos kuitenkin saisi aikaiseksi... Käväisin tänään muutaman sisätyynyn tätä varten hakemassa ja samalla mukaani tarttuivat kolme turkoosia lyhtyä.

Juuri nyt  istun ihailemassa yläaulan nurkkaa, enkä tee hetkeen yhtään mitään. En anna käsittelemättömien hirsiseinienkään häiritä. Nurkassa ovat viime postauksessani mainitseman sinisen naulakon lisäksi huutokaupasta hankkimani tuoli, jonka olen maalannut punaiseksi sekä itse nikkaroimani puulaatikko. Testasin tähän Tikkurilan vihertävän turkoosia sävyä V370, koska haluaisin maalta aulan lattian sekä rappuset tuolla sävyllä. Inspiraationa tähän oli kuvassakin hieman näkyvä ovi.

Mökkihöperö

Tänä kesänä on ollut minullakin tavallista enemmän aikaa touhuilla kesämökillämme kaikenlaista. Kyseessä on ennemminkin vanha hirsirakenteinen talo kuin perinteinen kesämökki. Näinä kymmenenä vuonna, kun mökki on meillä ollut, emme ole kovin paljon sisätiloissa tehneet, joten on ollut syytäkin petrata. Tämän kesän projektina on ollut isomman vinttihuoneen seinien, katon ja lattian maalaus. Nämä on nyt onnellisesti saatu suoritettua ja pääsimme tänään asettelemaan viimeisimpiäkin huonekaluja paikoilleen. Huoneen ilme on piristynyt maalattujen pintojen avulla huomattavasti ja nyt on aivan eri fiilis astua huoneeseen!

Verhot pitäisi vielä saada ommeltua kirppikseltä löytämästäni leveämmästä verhosta. Ikkunoita huoneessa onkin neljä. Verhojen jälkeen seuraa varmaankin taulujen asettelu seinälle ja komeron sekä penkin nikkarointiakin minulla on suunnitelmissa. Hetken voi kuitenkin jo nauttia tilasta tällaisenaan. Vintin aulatilaan tuli tässä samalla myös yksi seinä maalattua ja sille kiinnitettyä peili ja naulakko. Kyseinen peili sattuu olla ensimmäinen huutokaupasta huutama esine, kirkkaan sininen naulakko puolestaan löytyi pihakirppikseltä. Muutoin aulan pintaremontti saa vielä odotella.

Lähes valmiina teekutsuille

Tänään, kuten yleensäkin, lähdin huutokauppaan ihan vaan aikaa tappamaan. Ja, kuten yleensäkin, harmittelin alhaisilla hinnoilla menneitä huutoja. Tietty sain suunikin auki ja jotain lähti mukaani...

Silmääni pistivät turkoosilla ja vihreällä koristellut retrokahvi/teeastiat, jollaisia olin jo aiemmin kirpparilla ihaillut. Nyt olisi sitten kuppeja täysi tusina ja aluslautasia pari vähemmän. Hintaa näille tuli peräti 5 euroa. Googlettamalla selvisi, että tämän San Tropez-astiaston on englantilaiselle Broadhurstille suunnitellut Kathie Winkle 60-luvun alussa. Astiaston muista osista löysin kuvia myös ja kahvikannu näyttää niin hauskalta, että sellaista pitää kyllä ruveta metsästämään! Muutkin saman suunnittelijan astiastot ovat kyllä kivan näköisiä ja värien sekä malliensa vuoksi hyvin yhdisteltävissä keskenään.