Vaaleanpunaisessa kaupungissa (Jordania osa 2)

Aikaisin maanantaiaamuna retkibussimme huristi ensin pitkin Aavikon valtatietä ja sitten Kuninkaan tietä kohti sisämaata ja samalla yhä ylemmäs määränpäänä Petra. Petran kaupungin historia on alkanut jo ennen ajanlaskua ja syrjäisen sijaintinsa sekä maanjäristysten vuoksi se pysyi länsimaalaisilta salassa vuosisatoja. Kaupungin perustivat aikoinaan nabatealaiset ja siellä näkyy mm. Rooman valtakunnan vaikutus arkkitehtuurissa. Petra on yksi uusista maailman seitsemästä ihmeestä ja se onkin aika lailla vaikuttava nähtävyys!

Petraan ei pääse autolla perille saakka, mikä mielestäni lisääkin sen viehätystä. Ilman autoja on helpompi aistia historian havinoita. Ensin kuljetaan hiekkatietä pitkin muutama sata metriä ja sitten vielä kilometrin verran solassa, joka tuntuu vain kapenevan. Auringon säteet ei solaan juurikaan ulotu, ja koska muutenkin ollaan aika korkealla, kannattaa laittaa reilusti vaatetta päälle. Jo tämän kävelymatkan aikana voi ihmetellä mm. hautakammioita ja muita kiveen hakattuja rakennelmia sekä ihastella vuosituhansien takaisia insinöörin taitoja.

Petra on saanut lempinimen Vaaleanpunainen kaupunki kiven sävyjen perusteella.

Yksi alkumatkan kiveen hakatuista monumenteista.

Kiviportaat.

Pitkän solan päässä auringon valossa pilkottava Aarrekammio teki todella vaikutuksen. Aarrekammiokin on nimestään huolimatta hautakammio. Näkymä on tullut tutuksi mm. Indiana Jones-leffasta Viimeinen ristiretki, jossa Graalin maljaa etsitään tuolta Aarrekammiosta.

Sieltä se näkyy, vihdoinkin - Aarrekammio!

Aarrekammiossa upeita yksityiskohtia riittää.

Petran kameleita ratsastajia lepotauolla.

Aarrekammiolta matkamme jatkui vielä eteenpäin vähän avaremmassa maastossa. Matkan varrella näkyi mm. erilaisia luolia, lisää hautakammioita ja roomalainen teatteri. Joitain rakennelmia olisi ollut mahdollista ihastella tarkemminkin, mutta täällä aurinko porotti jo niin kovaa, etten halunnut sen paisteessa tehdä pidempää reittiä. Petraan tutustumiseen kannattaisi varatakin enemmän aikaa. Ja jos ei jaksaa kävellä, niin kaupungissa on kyllä beduiineja tarjoamassa muulejaan, hevosiaan ja tietenkin kamelejaan. Parkkipaikalta Aarrekammiollekaan ei ole mikään pakko kävellä, vaan taittaa matkan hevosrattailla.

Eläinystävykset.

Kameli tykkää kyttyrää?

Kaiken kaikkiaan vierailu Petrassa oli kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Mielestäni tätä ei voi jättää väliin, jos Jordaniassa vierailee! Pääsymaksu Petraan on noin 50 euroa ja lipulla on käsittääkseni mahdollista käydä kaupungissa kahtena peräkkäisenä päivänä. Matkanjärjestäjän retki maksoi n. 150 euroa, mutta tähän sisältyi tietenkin kuljetukset, opastus sekä ruokailu vielä Petrassa käynnin jälkeen. Ilman opastusta ei vierailusta varmaankaan saa kovin paljon irti ja tähän ainutlaatuiseen visiittiin kannattaa panostaa. Muisteltavaa jää pitkäksi aikaa!

Ihana loma! (Jordania osa 1)

Reilu viikko sitten palasin ensimmäiseltä seuramatkaltani kymmeneen vuoteen. Hieman olin ennakkoluuloinen, mutta koska kohteena oli suhteellisen harvinainen Jordania arvelin matkanjärjestäjän järjestämän reissun toimivan hyvin, enkä ollut väärässä! Tämä oli samalla ensimmäinen matkani arabimaahan. Matkalta olin odottanut mahtavia nähtävyyksiä, upeita ja erilaisia luontoelämyksiä  sekä myös aurinkoa ja rentoutumistakin. Viikon aikana ehdin hyvin nauttia näistä kaikista sekä tehdä ostoksiakian, piipahtaa Israelissa ja testata paikallisia ruokia. Erittäin hyvä kombinaatio siis! Säätkin suosivat. Lämpötila taisi olla 25 asteen tuntumassa lähes joka päivä, kun se oli vähän aiemmin ollut 10 astetta vähemmän ja korkeammilla paikoilla oli luntakin sadellut... Aqabaan lentää viidessä tunnissa eli kuta kuinkin samassa ajassa kuin Kanarian saarille. Lentokenttä on hyvin pieni, mikä toisaalta jouduttaa maahan saapumista, vaikka passit tarkastetaan ja leimataankin aina rajalla. Kenttä sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungista, joten hotellille ei tarvitse kovin kauaa matkata.

Asemapaikkanani oli Tala Bayn hotellialue Punaisen meren rannalla 14 kilometrin päässä Aqaban kaupungista, jonne oli myös mahdollista majoittua. Päädyin kuitenkin tuohon Tala Bayhin ja hotelli Marina Plazaan, jotta minulla oli halutessani mahdollisuus hyödyntää hotellin allasaluetta sekä merenrantaakin. Hotellilta oli lisäksi ilmainen kuljetus Aqaban keskustaan, mitä muutamana iltana hyödynsin. Hotelliin olin kaikin puolin tyytyväinen, erityisesti ystävälliseen ja ripeään palveluun. Alueena Tala Bay on vielä hyvin rauhallinen, ja nyt oli varmaan muutoinkin hiljaisin aika vuodesta, kun taas Aqabassa on jonkun verran tarjontaa ravintoloiden ja ostosmahdollisuuksien suhteen. Mikään ostosparatiisi se ei kuitenkaan ole, mutta kivoja pikkukauppoja sieltä löytyy kyllä. Dinaarini vaihtuivat mm. koralli- ja turkoosikoruihin, pähkinöihin, Kuolleen meren ihonhoitotuotteisiin sekä siihen pakolliseen paimentolaishuiviin. 

Marina Plazan allasalue

 

Turistit erottuvat Aqaban kaupunkikuvasta ilmeisesti hyvin, koska paikalliset taksikuskit kyllä "mainostivat" itseään tööttäilemälle, huutelemella ja kadulla pysäyttelemällä. Olin tähän jo varautunutkin lukemalla siitä, että he kauppaavat innokkaasti itse järjestämiä retkiään. Nämä ovatkin varmaan monesti edullisempia kuin matkatoimiston retket ja samalla tarjoavat mahdollisuuden vierailla erilaisissa paikoissa. En kuitenkaan tilaisuuteen tarttunut, koska olin jo matkavarauksen yhteydessä varannut kovasti odottaman Petran kaupungin ja Wadi Rumin aavikon retket. Lisäksi olin päättänyt vierailla Israelin puolella Eilatissa. Eilat siis sijaitsee vain muutaman kilometrin päästä Aqabasta saman lahden pohjukassa. Taksikuskien lisäksi muutamat paikalliset miehet saattoivat jotain huudella ja pari innokasta kauppiastakin kohtasin, mutta ahdistavaksi en oloani missään vaiheessa kokenut. Samoin kaupoissakin sai hyvin rauhassa katsella ja palveltiin tarvittaessa.

Aqaban palmuja ennen auringon laskua

Aqaban suurimman ja kauneimman moskeijan minareetti

Kirjekaveri

Lapsena, ja vielä parikymppisenäkin, ensin sähköpostin ja sittemmin facebookin, muutettua viestinnän, oikeiden kirjeiden saaminen oli suuri tapahtuma. Kirjeiden avulla pidettiin yhteyttä muualla asuviin sukulaisiin ja ystäviin, eikä kirjeiden saapumisella sinällään ollut kiire vaikka niitä kovasti odotettiinkin. Valitettavasti tuo yhteydenpitotapa on nykyajan hektisen elämän äärellä pakannut unohtumaan. Tekstarillahan voi kertoa kaiken niin paljon nopeammin ja ytimekkäästi... 

Jo jonkin aikaa olin ajatellut, että olisi kiva hankkia sellainen "vanhanajan" kirjekaveri pitkästä aikaa ja palata tuohon kiirettömämpään viestintään. En kuitenkaan tehnyt asian eteen mitään, kunnes viime kesänä eräällä facebook-palstalla (ironista, vai mitä?) eräs henkilö kaipaili kirjekavereita ympäri maailman. Hetkessä tuohon viestiketjuun oli tullut vaikka kuinka monta osallistujaa, jotka kaikki halusivat kirjekaverin itselleen. Tajusin tilaisuuteni tulleen, ja näin sain yhteydenoton Emmalta Englannista. Olemme kirjoitelleet nyt puolisen vuotta ja kertoneet toisillemme ihan perusjuttuja perheestä, työstä jne. Erityisen kiinnostavaa on ollut vaihtaa ajatuksia toisen käsitöistä innostuneen kanssa. Syksyllä kirjeeni mukana lähti levy Fazerin Sinistä ja paluupostissa tuli brittiherkkuja. Joulun aikana taas vaihdoimme itse tekemämme lahjoja. Nämä tosin vähän myöhästyivät, mutta eihän se ole pääasia. Olen aivan ihastunut saamaani värikkääseen kukkakimppuun, joka on virkatussa maljakossa! Innolla odottelen tulevaa kirjeenvaihtoamme ja uusia ideoita, joita sitä kautta saamme. Seuraava viesti tosin saattaa olla postikortti autiomaasta....

 

Tähti on syttynyt!

Se puuttuva palanen, latvatähti, on löytynyt! Täytyy tosin sanoa, että jos olisin kaupassa pyöritellyt tähteä enemmän käsissäni se olisi saattanut jäädä ostamatta. Avasin pakkauksen vasta kotona ja se näytti "vain" surkealta muovilta päällystetyltä kehikolta. Päätin sen kuitenkin jo kasaamaani kuuseen laittaa ja kytkiessäni led-valotähden pistorasiaan yllätyin positiivisesti: tähti näyttääkin lämpöisine valoineen ihan erilaiselta!

Olen muutenkin kuuseen ja uusiin joulukoristeisiin hyvin tyytyväinen. Pitää vielä vanhat koristeet kaivaa kätköistä ja katsoa, että mitä niistä kuuseen ripustaisi. Liian täyteen en sitä halua.

Kuusen latvatähti ei kuitenkaan ole ollut ainoa tähtönen, jota olen viime viikkoina työstänyt, vaan pari viikkoa sitten sain vihdoinkin valmiiksi virkatun tähtimaton, mistä on tulossa joululahja. Tykkään matosta ja mallista kovasti, joten pitää varmasti tuollainen itsellekin väsätä. Nyt olen kuitenkin vaihtanut virkkuukoukun pitkästä aika puikkoihin. Joululahjaa varten myöskin....

Tänään näyttäytyi aurinko sen verran, että sain muutaman kuvan täällä sisätiloissa otettua. Nyt taitaa olla aika lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan lumisesta talvimaisemasta!

Tähteä vailla

 

Ehkä siitä johtuen, että tänä vuonna olen hankkinut joululahjat hyvissä ajoin, olen myös ehtinyt miettiä enemmän joulukoristeita. Jo viime vuonna haaveilin valkoisesta joulukuusesta ja hankin sellaisen viime viikolla. Kuusi on sentään vielä paketissaan, mutta voi olla etten malta kovin pitkään odottaan sen kasaamisen ja koristelun kanssa. Nyt olen kiertänyt kauppoja sekä surffaillut netissä etsien koristeita. Valkoinen kuusi on hyvä tausta värikkäille koristeille. Onnistuneita löytöjä olen tehnytkin muutamasta putiikista ja tuollainen merenvihreän värinen lyhtykin tarttui mukaan. Varastosta löytyy toki lisäksi jo aiemmin hankkimiani ja tekemiäni kuusen koristeita, joten ihan kaikkea ei tarvi ostaakaan. Yleensä olen koristeita ostanutkin vastan joulun jälkeisistä alennusmyynneistä reilusti edullisemmin. Ainoa juttu, mikä kuusesta puuttuu, on latvatähti. Näkemäni tähdet eivät ole oikein silmääni miellyttäneet. Ne ovat joko liian rustiikkisia tai niissä on liikaa glitteriä... Eräässä nettikaupassa olisi ollut oikein nätti tähti, mutta postituskulujen vuoksi en raaski sitä kuitenkaan yksinään tilata. Toivottavasti "se oikea" tulee vastaan vielä ennen joulua!